Kului vuosikymmeniä, joiden aikana en nähnyt Helinää kertaakaan. Näin ainoastaan häntä koskevia uutisia paikallislehdessä, joskus kuviakin. Hän oli aktiivinen taide-elämässä. En halunnut lukea juttuja, Aihe oli edelleenkin epämukava.
Tuli 2000-luku ja internet. Olin tehnyt sattumalta eräästä Helinää esittävästä valokuvasta melko hyvän näköisen "taidekuvan" eräälle sivulle, jossa kuva oli saanut positiivista palautetta. Tiesin Helinän syntymäpäivän lähestyvän, joten otin jostakin selville hänen sähköpostiosoitteensa ja lähetin kuvalinkin hänelle yksinkertaisen syntymäpäiväonnittelun myötä. Helinä vastasi sähköpostiin ja kiitti. Myöhemmin näin hänet eräässä kaupassa. Hän pysyhtyi luokseni ja sanoi muutaman sanan edellä mainitusta kuvasta. Juttelimme hyvin lyhyesti. Oloni oli vaivautunut.
Kului taas useita vuosia, jolloin en nähnyt Helinää. Näin ainostaan joskus lehdessä jonkin pienen uutisen, jossa hänet mainittiin. Hänen yksityiselämästään en tiennyt muuta kuin sen, että hän on naimisissa entisen luokkatoverini kanssa, ja hänellä on ilmeisesti yksi lapsi. Kuvittelin, että hän on edelleen työelämässä.
Kun liityin Facebookiin, tuttavuuteni Helinän kanssa uudistui. Hän pyysi päästä "facebook-kaverikseni". Pian hän alkoi kommentoida vanhoja valokuviani, joita panin näkyville. Tapasimme taas satunnaisesti eräässä kaupassa, jolloin mainitsin, että minulla on aika monta häntä esittävää kuvaa. Kysyin, voiko niitä panna näkyviin. Hän suhtautui asiaan hyvin myonteisesti ja vastasi, että ilman muuta. Vaihdoimme samoihin aikoihin myös erilaisia Facebook-viestejä kuvien yhteydessä sekä yksityisinä viesteinä. Viestittely oli kuitenkin pinnallista. Minulle on jäänyt Helinästä mielikuva, että hän on yleensäkin hyvn "pinnallinen" ihminen, jolle ulkonäkö ja tyyli sekä muut tämän tyyppiset asiat merkitsevät paljon. Hänen Facebookiin lataamansa upea bikinikuva... jossa hän nousee merestä kuin Afrodite... kertoo paljon. On olemassa myös "salainen" Youtube video, jossa Helinä tanssii huivin kanssa kuin Catherine Malfitano... (linkki ei taida enää toimia).
Seija, joka seuraa aktiivisesti Facebookia, huomasi tietenkin Helinän ja minun välisen kommenttien vaihtamisen. Hänen mielestään keskinäisen "kuhertelumme" on pakko herättää muun Facebook-yleisön huomion, koska niin läpinäkyvää se on. Yritin vakuutella, että siinä mistään ole kyse, ja että ei Helinä merkitse minulle mitään. Minua itseänikin alkoi jo hirvittää, kuinka paljon Helinää esittäviä vanhoja kuvia olin pannut näkyviin. Joka vähänkään osaa tulkita valokuvien symboliikkaa, tajuaa luultavasti, että kyseiset kuvat ottanut on ollut palavasti rakastunut kohteeseensa. Jaoin kuvia eri albumeihin, jotta asia ei olisi niin "ilmeinen".
Jossakin vaiheessa nousi esille ajatus, että tehtäisiin taas samanlainen "risteily", jollaisia teimme aikoinaan. Ehdotuksen teki Helinä:
moix!uusi kesä lähestyypi ja uusien kujeiden aika!miten olisi?taideristeily sinun laivalla joskus heinäkuussa!?taideseura Väri kaipaisi pikku piristystä,petroolit maksettais tietty ja pikku höystettä päällekin....ps.onko sulla se bootto vielä?valoisia päiviä sinulle Nemo!
Hanketta kehiteltiin, ja tapahtuma sovittiin järjestettäväksi heinäkuussa. Kesäksi oli suunnitteilla muitakin tapahtumia, joihin piti valmistautua. En kertonut kenellekään, että nimenomaan tämä Helinän ehdottama risteily oli minulle kesän päätapahtuma. Viestittely jatkui:
OK kapu!jännää!seikkailuja kohti!täällä jo merten villikissa innoissaan:)
En loppujen lopuksi itsekään tiennyt, mitä odotuksia minulla oli risteilyn suhteen, mutta näin Helinä vastasi yhdessä kommentissaan ennen tapahtuman järjestämistä:
Kiitos!näin olin minäkin jo miettinyt risteilyn suhteen!Siis,vesille venhon mieli tekevi ja niin pois päin....sääkin näyttäis suosivan jollain lailla,kunhan ei vaan cats and dogs:)mutta tulemme jokatapauksessa,kiitos!Amalovin Pirjokin pitkittää vierailuaan juur sen takia,että saa nostalgoida tutussa porukassa(sinä ja minä ainakin)eilen oli pitkät porinat menneistä nuoruusvuosista:)numeroasi en anna kenellekään,nähdään huomenna!see you!
Risteilystä ei tullut aivan sellaista romanttista nostalgiamatkaa kuin ehkä olin sisimmässäni kuvitellut. Valmistelut eivät valmistuneet suunnitelmieni mukaisesti, ja itse matkalla tapahtui kaikenlaista odottamatonta. Keskustelin Helinän kanssa vain muutaman kerran lyhyesti. Matkan jälkeen vaihdoimme pari yksityisviestiä. Sen jälkeen Helinä on satunnaisesti kommentoinut joitakin valokuviani. Pari viikkoa sitten tapasin hänet kaupassa, ja vaihdoimme muutaman sanan.
Juttelin matkan aikana paljon enemmän ja paljon vapautuneemmin Pirjon kanssa, joka muuten myös on yksi kouluaikojen ihastuksistani - tuntuu käsittämättömältä, että heitä oli kaksi tällä matkalla. Pirjo on erittäin hyvän näköinen ja näyttää ikäistään nuoremmalta. Hän kohonnut melko huomattavaan yhteiskunnalliseen asemaan ja näkynyt usein julkisuudessakin.
Pystyin keskustelemaan luontevasti Pirjon kanssa, mutta sen sijaan Helinän tavatessani ja hänen kanssaan puhuessani polveni lyövät loukkua ja kuumat aallot kulkevat lävitseni. Näin tapahtui silloinkin, viimeksi tapasin Helinän kaupassa. "Keskustelu" rajoittuu aina muutamaan sanaan, ja toivon, että tilanne olisi mahdollisimman pian ohi. Yritän jopa vältellä Helinää, jos näin hänet, jotta minun ei tarvitsisi kohdata häntä.
Edelleenkin, vuosien ja vuosikymmenien jälkeen, Helinän viestien lukeminen ja hänen kanssaan puhuminen on kuin puukon kääntelemistä haavassa. Ei mitään kivuliasta kääntelemistä, koska haava on jo parantunut, eikä puukkokaan ole terävä, mutta pientä sähköistävää tökkimistä kuitenkin.
